No heippa!! Mitäs Teille kuuluu? Joulu meni kivasti? Joko rikoitte uuden vuoden lupauksenne? no heko heko..
Päätin ilahduttaa teittiä kauniilla (?) kuvilla ulkosalta samalla kun tässä juttelen juttuja joutavia. Varmaan ihmettelette et mitä ihmeen riukuja nää on? No, siinähän töröttää meidän ihana seitsemän vuotias kirsikkapuu!! Ihmekarahka! Muutama hullu lehti ilmestyy, kukkii joskus kahdestikin ja tekee sitten 1-3 kirsikkaa jotka maistuu ihan p.s.alta...Soon ny lepotilas...voipa olla että ens keväännä lepäilee jo tuolla meitin kompostissa...
No tässä sitten mannekeeraa meitin omenapuu nimeltänsä Fiona...sekin seittemän vuotias. Se karvainen iso joka täällä asuu mun kanssani, risti nää omenapuut (alunperinhän niitä oli kaksi) Fionaksi (Shrekin mielitty) ja Pamelaksi (tietty se jolla on ne isot amberssonit). Pamela ei tykänny kun naapuri innostui kasvattamaan aidan toisella puolella kuusiaitaa just kun nuo saatiin kenttään. Se hiljaa riutui pois...Fiona kitui vielä pari vuotta ja viime kesänä näytti jo siltä ettei ensi kesää tule sillekään...eikä minusta omenatarhuria. Paitsi että nyt kasvaa pihalla kaksi uutta puuta, David ja Johnny...jospa ne olisivat sitkaampia :)
Noista riu`uista puheenollen...moni varmaan tietää, että kautta aikojen on riukuja käytetty myös erinäisiin toimintoihin...ikäänkuin ulkohuussin korvaajana...ilman niitä seiniä ympärillä. Minullakin on oma kokemukseni näistä riu´uista...Ollessani about 4-v, oltiin perheen kanssa jollain ihme mökillä jossakin. Ei mitään muistikuvaa että missä päin Suomea tämä lumoava paikka mahtoikaan olla...No, enivei...äippä lähti mustikkaan isonveljeni kanssa ja isä veteli hirsiä sohvalla. Tuli hätä. No se iso. Minä siitä sitten, et pitää kai se siellä kepillä käydä ja kampesin itseni riu`ulle. Ekaksi tietty piti ihan vähän vaan vilkaista sinne taakse ja se pyramidi oli muuten korkea!! Aikani siinä sitten keikuin ja tottakai keikahdin siihen riu´ulle roikkumaan polvitaipeistani ja paniikissa puristamaan käsillä...etten vaan putoa sen PYRAMIDIN päälle!!!! Kuvittelin jo sen kärjen kutittavan kannikoita...ja mä huusin kuin syötävä apua...veli oli sitten kuullut ja tuli pässi siihen viereen nauramaan... ja sitten tuli äiti ja isä...Pelastus. En pudonnut.
Vaan arvaatkaa vaan, mikä oli monta vuotta kaikilla hiivatin kekkereillä kerronnan alla, kun tuli lapsista puhe?
3 kommenttia:
Ei meinaa kuule mun naurustani tulla nyt loppua olenkaan näiden sun juttujes jälkeen :D Arvaa saako tän jälkeen unta ollenkaan...
Täältä Tampereelta myös kiitokset hyvistä nauruista. Olet sä aikamoinen tarinanvääntäjä!! Ihana pakkaus! Tuut kyllä morjestaa Tampereella maaliskuussa siihen nukkekotiyhdistyksen pöytään!!
Voi apua...kyllähän sain naurut =DD Täytyy kertoa, että itte olen joutunut myös nolatuksi moneen kertaan. Pienempänä olen tippunut k..iojaan, kun tätini perässä hypin pellolle. Faffallani oli siihen aikaa sikoja, ja se ojan lemu oli jotain aivan hirveetä. Äiti on muistellut että haisin harhaloikkani jälkeen vielä kaksi viikkoa vaikka kuinka mua pestiin. Ja kaikkein eniten mua potutti, että sinne ojaan jäi sitten toinen mun uusista puukengistä. Olin varmaan jotain 3-4 vanha kun tuo tapahtu ja sitähän ruoditaan vielä reilun 20 vuoden jälkeenkin =/
Lähetä kommentti