Oho...syksy tuli nyt jo??!!

Tekis mieli taas aloittaa samalla lauseella: "Mihin ihmeeseen se tuo aika katoaa", mut en alota. Turhaa kai se on selitellä, en ole jaksanut bloggailla, en täällä enkä juuri nukkispuolellakaan. Mut niin se vaan syksyki tuli, kesälomat on vietetty ja arkeen palattu.



Elokuun alussa meillä vietettiin vanhimman tyttären rippijuhlia...kyllä se on niiiiin haikeeta...omaa rippikouluaikaa kai sitä haikaili pöljyyksissään :D Ollappa vielä nuori ja nätti...kaikki ihana elämä vielä edessä :D



Meidän perheellä on kesämökki Pudiksella, siellä on lorvittu aika hyvin loman aikana, mut uimaan en suostunut koko aikana...ällömutaällöpohja...yök...en halua...kylmää vettä...paarmoja...

Lapsilta piti tarkistaa joka ilta varpaidenvälit, et joko siellä nahka kasvaa...räpylöitä vaille nuo ovat kun uivat ja uivat ja uivat ja...

Tässäpä samalla tuli vähän esiteltyä noita kesän kukkasia, mitä nyt on tänä kesänä meidän puutarhassa kukkinut :D Jotenkin vaan tänä kesänä kaikki kukat kukki tosi nopeasti itsensä loppuun...mistä lie johtui..mut en mä kyllä mikään viherpeukalo olekaan...mutta kuvissa näyttävät ihan hienoilta :D

Tästäpä se on hyvä taas jatkaa elelyä etenpäin..

Heippatirallaa taas pitkästä aikaa!!

Tuli tuossa viikonloppuna kommenttia yhdeltä ystävältä, joka uskollisesti täällä kuulemma kurkkimassa käy, että voisitko jo päivittää, kyllästyttää karvaturpa. No niin se kyllästyttää muakin, vaan minkä on ristikseen ottanut niin perässä se on vaan vedettävä..

Toive oli että "laita kuvaa teidän puutarhasta kun se on niin ihana". No Höh!! Pitäähän mun jotakin säästää kesäpostaukseenki, jos nyt näyttää että mun horinoita tulee n. kahden kk välein :D Ei tuossa paljoa kyllä näytettävää oliskaan, paljon kiviä ja pyöriä!

No, asiasta seitsemänteen. Vaikka mun pitäis olla sellanen varhaiskasvatuksen ammattilainen ja noin, niin aina ei millään viittis olla niin hirveen asiallinen. Enkä uhastakaan kyllä ala aikuiseksi, vaikka ikä kyllä jo hyvästikin riittäis...joskus pitää saada olla PÖLIJÄ.

Tässä taannoin olin ruokaa laittamassa ja tyttö tuli siihen viereen sitten juomaan. Mua nauratti ja tyttö et mitä hihität?? Mä siihen että kun tuli mieleen Harry Potter-elokuvasta se kun Harry yrittää hymyillä nätisti sille Cho vaimikäsenytoli ja se valauttaa suustaan maidot rinnuksille. Pitäiskö kokeilla?

Tuumasta toimeen:

Kylläpäs oli ruuanlaitto kerrankin mukavaa!! Tää temppu toistettiin varmaan kymmenen kertaa ja aina mulla oli yhtä hauskaa!! Pikkulikat seisoi huoneen ovella ja tuumas et "äitillä ja Maikkerilla on taas jotain isojen juttuja"...Niinpä! :D

Kaikenkarvaisia..

Hups, mihinkä se aika taas vilahti? vasta oli helmikuu...

No, jokatapauksessa ajattelimpas esitellä meidän karvaisimman perheenjäsenen. Täs o Metelin Netty. Netty on mäyräkoira, karkeaa on karvansa sen.

Tässä kuvassa Netty on kuullut kuinka naapurin pihalla lumi sulaa. Sitä asiaa on suorastaan pakko kuunnella vielä tarkemmin...Liikkuisko tuolla pihalla joku? voi olla että liikkuu...joo, ihan selvästi jokin...vitsi kun sais vielä nuo lutukat pystyyn niin kuuliski jotain..


No nysse tuo ihmisäiti huomas että mä vaklin naapurin pihaa. Mä ny kuitenki oon tässä vähän ku et joo, ilmoja pitelee...Mitäh? en oo kyllä vaklinu! En yhtään ole ollut portilla tassut väärällä puolella! No saatto vähän partakarvat olla, mut ei kai se haittaa??

Hmph. No joo joo, en ole menossa. Sitä paitti, mä kerkesin käydä siellä jo, til lil lii!!! :D :D

Voisiksä jo pliis lopettaa ton kuvaamisen?

Voi KAUHIA!!!

Oli tässä armastuksen kanssa taannoin puhetta pienestä pintaremontista. Meillä on keittiössä remontoitu viimeksi suurin pyörtein 18v. sitten ja sen kyllä huomaa...Joka tapauksessa tarkoitus oli vaan vähän maalata ja pikkuisen fiksailla nurkkia. Sitten päästin suustani kuinka älyttömän kyllästynyt olin nurkassa kulmittain olevaan hellaan ja kulmahuuvaan..sen verran persejalka olen etten yltänyt koskaan kunnolla siivoamaan sitä nurkkaa...Mies tuumasi olevansa kyllästynyt myös ja päätettiin sitten laittaa hyrskyn myrskyn koko keittiö!

Kuvassa on sitten jo kiskaistu vanha liesituuletin irti...ja koko kämppä on kuin hullunmyllystä!

Tällä hetkellä uusi liesituuletin on jo paikallaan hellanurkassa, kaapistot on järjestelty uudelleen, laminaatit on veks ja muutenkin näyttää jo ihan keittiöltä :D

Älyttömästi tarvii kittiä, maalia, kaakeleita....ja semmosta. Voi olla että muutaman vuoden kuluessa remontti keittiössämme on valmis :D :D

Tammikuussa tolokusti jo!!

No heippa!! Mitäs Teille kuuluu? Joulu meni kivasti? Joko rikoitte uuden vuoden lupauksenne? no heko heko..

Päätin ilahduttaa teittiä kauniilla (?) kuvilla ulkosalta samalla kun tässä juttelen juttuja joutavia. Varmaan ihmettelette et mitä ihmeen riukuja nää on? No, siinähän töröttää meidän ihana seitsemän vuotias kirsikkapuu!! Ihmekarahka! Muutama hullu lehti ilmestyy, kukkii joskus kahdestikin ja tekee sitten 1-3 kirsikkaa jotka maistuu ihan p.s.alta...Soon ny lepotilas...voipa olla että ens keväännä lepäilee jo tuolla meitin kompostissa...

No tässä sitten mannekeeraa meitin omenapuu nimeltänsä Fiona...sekin seittemän vuotias. Se karvainen iso joka täällä asuu mun kanssani, risti nää omenapuut (alunperinhän niitä oli kaksi) Fionaksi (Shrekin mielitty) ja Pamelaksi (tietty se jolla on ne isot amberssonit). Pamela ei tykänny kun naapuri innostui kasvattamaan aidan toisella puolella kuusiaitaa just kun nuo saatiin kenttään. Se hiljaa riutui pois...Fiona kitui vielä pari vuotta ja viime kesänä näytti jo siltä ettei ensi kesää tule sillekään...eikä minusta omenatarhuria. Paitsi että nyt kasvaa pihalla kaksi uutta puuta, David ja Johnny...jospa ne olisivat sitkaampia :)

Noista riu`uista puheenollen...moni varmaan tietää, että kautta aikojen on riukuja käytetty myös erinäisiin toimintoihin...ikäänkuin ulkohuussin korvaajana...ilman niitä seiniä ympärillä. Minullakin on oma kokemukseni näistä riu´uista...

Ollessani about 4-v, oltiin perheen kanssa jollain ihme mökillä jossakin. Ei mitään muistikuvaa että missä päin Suomea tämä lumoava paikka mahtoikaan olla...No, enivei...äippä lähti mustikkaan isonveljeni kanssa ja isä veteli hirsiä sohvalla. Tuli hätä. No se iso. Minä siitä sitten, et pitää kai se siellä kepillä käydä ja kampesin itseni riu`ulle. Ekaksi tietty piti ihan vähän vaan vilkaista sinne taakse ja se pyramidi oli muuten korkea!! Aikani siinä sitten keikuin ja tottakai keikahdin siihen riu´ulle roikkumaan polvitaipeistani ja paniikissa puristamaan käsillä...etten vaan putoa sen PYRAMIDIN päälle!!!! Kuvittelin jo sen kärjen kutittavan kannikoita...ja mä huusin kuin syötävä apua...veli oli sitten kuullut ja tuli pässi siihen viereen nauramaan... ja sitten tuli äiti ja isä...Pelastus. En pudonnut.

Vaan arvaatkaa vaan, mikä oli monta vuotta kaikilla hiivatin kekkereillä kerronnan alla, kun tuli lapsista puhe?