Huhuu joulukuu!!

Kauan sitten Vuokolta sain haasteen kuvata jonkin paikan tms. josta en kodissani pidä tai johon haluaisin muutoksen. No, koska en viitti koko huushollia alkaa tähän kuvaamaan aloitan eteisestä.

Mehän asutaan Armastuksen omassa lapsuudenkodissa, rakennettu vuonna kivi ja keppi, remontteja tehty lukuisia ja aina on jokin remontti kesken ja joka ei ikinä lopu.

Eteinen on semmonen tosi vähälle huomiolle jäänyt rommakko jossa (kuten kuvasta näkyy) on LIIAN VÄHÄN TILAA kahdeksan hengen roippeille, kamala muovimatto ja vaaleanpunaiset seinät, hienosti siellä näkyy kaikki pintatyönä vedetyt pattereihin putket ym. sälää.

Tämä on siis kuvattu noin klo 13 päivällä. Tuohon kun tömähtää vielä viidet kengät lisää iltapäivällä niin kaaos on taattu!! Ei kannata puhua mistään kenkätelineestä...meitin fiksut lapset järjestää kengät hienosti sen kenkätelineen ympärille...joten kenkäkasa sitten jo valuu keittiön ovelle saakka...Kato ku ne aattelee, et äiti on niin mielissään uudesta kenkätelineestä, ettei sitä sovi peittää kengillä...

No joo, mä oon kyllä silleen patalaiska, etten enää jaksa paasata tuosta...mä vaan odotan sitä hetkeä, kun noille karvapäille toivottavasti joskus siunaantuu jälkikasvua ja ne sit levittää kamansa pitkin ja poikin...Sitku ne erehtyy mulle narisemaan et ku noi vaan levittää kaiken, arvatkaapa KUKA KUITTAA!!! MÄÄ!!!! :D :D Kerätkää ruojat kenkiä!!! :D :D

Mä oon varmaan niiiiin myöhässä kaiken jouluhässäkän kanssa. Vaan mikäpä kiire tässä, valamiissa maalimasa? Jouluvaloja viriteltiin Suomi-neidon synttärinä, lahjoja olen fiksusti klikkaillut netissä ja tänään kaupungille vielä tarkentamaan, siivoan kun inspis tulee ja leivon kun ennätän. Joulu se tulla jollottaa kuitenki ajallaan, oli sitten mopannut lattiat eli ei :D

Huomaatteko, mä tässä samalla psyykkaan itteänikin, ei hermoilla ei, ja sit kuitenki jossain vaiheessa iskee hätä ja paniikki "MISSÄ ON KOIRAN TONTTULAKKI???? ÄLÄ PÄÄSTÄ SITÄ PUKKIA SISÄÄN ENNENKU OON PAKETOINU VIELÄ TÄN!!! " :D :D

Vielä noista joululahjoista...kukahan se on keksinyt sen idean, et painatetaanpas pari lelukatalogia ja laitetaan ne noiden postilaatikkoon? Mä joka vuosi aion ehtiä ensin ja evakuoida ne lehtiset ennenkuin pikkulikat (8-,6- ja 3-vuotiaat) ne löytää...arvatkaapa ehdinkö? Siitä päätellen mitä joululahjatoivelappuset sisältää, niin en ehtinyt...ja jos vielä aikoisin ne toteuttaa, se olis kuulunut mulle se miljoonapotti mikä taannoin jaettiin...paitsi että enhän mä Lottoa ikinä... :D Kohtuus kaikessa ja prätsi päivässä :D :D

Aika hyvä saldo :)

Isänpäivä tuli ja meni. Meillä on armastuksen kanssa tehty periaatepäätös ettei lahjota toisiamme isäin-eikä äitienpäivinä, syystä että me ollaan isä ja äiti vuoden ihan jokaisena päivänä, eikä vaan kerran vuodessa. Eikä joka päivä viitsi lahjoa...paitsi suukoin ja pienin arjen tekosin :)

Lapsilta toki ei kielletä korttien ja pienten lahjojen tekoa. Ja aika hyvä saldo, etten paremmin sano!! :D

Lasten tekemät askartelut ovat parhaimpia lahjoja mitä tiedän, ehkä pikkuisen suklaalla höystettynä...

Lumi tuli...

Marraskuu alkoikin ihan mukavasti, kun meillekin satoi kauan odotettu ensilumi. Sai siinä sitten olla jo kelkkaa ja pulkkaa kaivelemassa varaston uumenista. Harmi vaan, ettei tätä lystiä taida kovin pitkään riittää, keskiviikoksi lupaili jo viittä astetta lämmön puolelle. Pöh.

Tänä aamuna hoitolasten ja oman version kanssa ehdittiin ulos jo ennen yhdeksää. Aurinko juuri

tuli esiin talomme takaa ja huomasin erään unohtuneen avowarpain kukkapenkkiin seisoskelemaan...

Jos et ole vielä vaihtanut kulkuvälineeseesi talvirenkaita, kannattaa tehdä se viimeistään nyt, ettei käy kuin alla olevassa kuvassa...Saattaab olla vähän bliukasta :D :D

Aamupalaa...

Okei, mä tiedän että pitäisi syödä terveellisemmin ja monipuolisemmin kuin mä teen...Mä vaan olen yksinkertaisesti liian laiska tekemään itselleni kunnon aamupalaa. Sitäpaitsi onhan tässä ruista!! Usein menee vaan tuo nestemäinen, mokkaa lipitän useita kupillisia päivässä.

Onneksi lapset pitävät tässä(kin) suhteessa jalat maan tasalla. Mä olen ollut aina huono syömään, olen nirppanokkainen...Lapsille keitän puurot joka aamu, joten he sitten äitiänsä patistavat syömään kunnolla.

Mä en ole koskaan tykännyt ruuanlaitosta. Toki ruokaa laitan, kun on pakko, mutta mitään kicksejä en ruuanlaitosta saa. Onneksi taas Armastus (se iso karvainen, joka elää täällä mun kanssani) taas tykkää, joten se asia on hoidossa :)

Tänään taidan sitten laittaa ruuaksi broileria riisipedillä. Lapset tykkää!!

Onnenkoru :)

Katina 6v, halusi eilen askarrella jotakin. Mä vaan siihen et siinähän niitä on kamoja levällään, anna mennä. Tunnin verran neiti istui ja ähersi ja tuli sitten mun luo :"kato tää on semmonen onnenkoru, et jos oot ärttynen tai muuten vaan pahalla päällä, laita tää aina käteen niin tuut hyvälle tuulelle". Ihana lapsi :)

Taitaa tytär tietää äitinsä aika hyvin...mitä enemmän kiiltää ja kolisee, kyllä äiti tykkää!!!

Iso puuhelmistä tehty kaulakoru on laitettu osiin, maalattu kaikki helmet kultamaalilla, pujoteltu rautalankaan ja vualaa!! Onnenkoru on valmis :)

Tuunausta parhaimmillaan :)

Tuulee niin että...

..tukka tutisee!!
Monta päivää meni että saatiin K toipumaan taudistaan, eikä pahemmin ole ulkona pyörähdelty. Tämän aamun suurinpiirtein joka toinen lauseeni on ollut `tänään sitten mennään porukalla ulos` vaan niinpä tämä aika on tässä taas vilahtanut...Porukka istuu yökkärit päällä hypnotisoimassa pyhää lehmää olohuoneen nurkassa. Rakkineen voisi puolestani heittää hevon kuuseen!!! Muuten näyttäisi olevan hyvä sää, mutta tuulee aivan tolkuttomasti! Saapi hämähäkinseitit kaalissa vähän tuuletusta :D

Synttärikutsuja piipahtelee kännykkään tuon tuostakin. Miksi kaikkien synttärit pitää olla just lomaviikolla? No joo, kyllähän mä tiedän sen että miksi, mutta voishan sitä tosiaan lomailla, eikä laukata jatkuvasti synttäreillä..Säännönmukaisesti olen kyllä kieltäytynyt saapumasta paikalle, osin kyllä siksi että K sairasti, osin ihan laiskuuttani ja piruuttani. Mä en kertakaikkiaan jaksa nyt seurustella synttäreillä puolituttujen ihmisten kanssa ja olla kiltti täti jolla on villejä lapsia. Mä oon nyt tuhma täti joka ei tule synttäreille. pöh.

Eilen meillä pyörähti lapsuuskaverini tyttärensä kanssa. Meidän kaveruus on sillain hauska juttu, että nytkin meni varmaan pari vuotta ettei nähty ollenkaan, pari kuukautta sitten soiteltiin ja nyt sitten M tuli kylään. Jutut jatkuu aina siitä mihin viimeksi jäätiin, ihanaa. Ei tarvitse tavallaan tutustua uudelleen, vaikka pitkiin aikoihin ei kuulla toisistamme yhtään mitään. Olis kaikkien kanssa yhtä mutkatonta :D

Mun täytyy varmaan ruveta kulkemaan kamera kainalossa, että saan jotain kuviakin tänne, ei kai näitä mun horinoita varmaan kukaan jaksa lukea! Ehkä nämä mun juttuni tästä vielä jalostuu, tai sitten ei, hih!

Yleisön pyynnöstä (huolimatta..)

...päätin perustaa blogin joutaville ajatuksilleni, hassuille sattumuksille, ystävyydelle, harrastuksille, kaikkeen elämään liittyvälle. Luvassa huonoja kuvia, satunnaisia päivityksiä sekä levotonta tajunnanvirtaa. Tässä blogissa olen oma itseni, en nikin takana lymyilevä nukkekodinrakentaja. Ollos tervetullut, jätä myös itsestäsi muisto minulle :D